Reiferillä työnantaja lisäsi vuoden alussa palkkausperusteisiin terveelliset elämäntavat. Tämä sinänsä pieni muutos olemassa olevien palkanmuodostusten perusteisiin herätti tietenkin suurta ihmetystä työntekijäpuolella ja asiasta tehtiin ehkä osaansa suurempi. Mutta toisaalta se herätti pohtimaan terveellisen elämisen merkitystä työelämässä.
Palkanmuodostuminen on teknologiateollisuudessa ollut työehtosopimuksen mukaan tarkoin määrättyä. Reiferillä noudatetaan palkkausjärjestelmässä sopimuksen mukaista rakennetta, jossa suurin osa aikapalkasta muodostuu työn vaativuuden mukaisesti, pienempi osa henkilökohtaisista ominaisuuksista ja loppuosa tasauslisästä ja kannustinpalkkioista. Nyt työnantajan tekemä tekstilisäys henkilökohtaiseen palkanosaan – tai tarkemmin sen yhteen osatekijään, työtulokseen, sai ansaitun huomion.
Henkilökohtaisen työtuloksen perusteella on palkasta määräytynyt noin 3–10 % osuus. Tekstiperusteissa työtuloksen arvioinnissa on käytetty henkilökohtaista tuottavuutta sekä ongelmanratkaisutaitoja. Nyt tekstiin lisättiin terveelliset elämäntavat yhtenä vaikuttavana tekijänä.
Saako terveellisiä elämäntapoja käyttää palkanmuodostuksen perusteena? Vai onko elämäntapa sellainen henkilöön liittyvä syy, jonka mukaan palkka ei saisi pieneltäkään osin määräytyä vaan kyse on tällöin syrjinnästä?
Terveelliset elämäntavat ovat seikka, joihin työnantaja joutuu tahtomattaankin sekaantumaan. Jo lainkin mukaan työnantajan tulee järjestää työntekijöille vähintäänkin lakisääteinen työterveyshuolto, joka sisältää terveydenhoitajan tekemän selvityksen henkilön terveellisistä elämäntavoista. Usein työterveystarkastukset sisältävät myös jonkin verran henkilökohtaista ohjeistusta liikuntaan, ravintoon ja terveyttä vahingoittavien ainesosien välttämiseen.
Toisaalta työnantaja on voinut kannustaa työntekijöitään liikkumaan taikka muutoin ohjaamaan terveellisiin elämäntapoihin. Esimerkiksi Reiferillä on työnantaja korvannut tupakoinnin lopettamista yrittäville nikotiinikorvaustuotteita.
Yhden näkökulman mukaan työntekijän vapaa-ajalla tekemät asiat ja ratkaisut eivät kuulu työnantajalle millään muotoa. Näin varmasti pitääkin olla. On terveellistä vetää selkeä raja työn ja vapaa-ajan välille – tämän onneksi konepajatyössä pystyy tekemään helpostikin.
Onko terveellisiä elämäntapoja noudattava henkilö arvokkaampi työntekijä työnantajalle kuin niitä noudattamatta elävä henkilö? Liikunnan määrän osalta on vaikea sanoa. Paljon liikkuvalle ja aktiivisesti harrastavalle henkilölle sattuu myös paljon tapaturmia vapaa-ajalla, joista johtuu poissaoloja. Ruokavaliostaan tarkka henkilö voi olla lihaskunnoltaan huonommassa asemassa kuin runsaasti ylipainoa omaava henkilö. Huono lihaskunto taas aiheuttaa tukielinsairauksia töissä, joissa liikkumisen tarve on vähäistä. Tupakointi taas aiheuttaa työpaikalla työsuorituksen menetystä, turhia palkkakustannuksia ja hajuhaittaa. Alkoholin ja muiden huumausaineiden kohtuullinen, lyhytaikainen käyttö taas ei näy lainkaan työpaikalla, mikäli ne tapahtuvat selkeästi omalla ajalla.
Terveellisiä elämäntapoja korostamalla työnantaja halusi osaltaan korostaa elämäntapojen vaikutusta ihmisen suoriutumiseen ja jaksamiseen pitkän työuran aikana sekä osaltaan herättää edes jonkun pohtimaan omien päivittäisten elämäntapoihin liittyvien ratkaisujen vaikutusta omaan terveyteensä. Vaikutusta palkkaan ei ole tutkittu, vaan esimiehet ovat tehneet omat alaisarvionsa itsenäisesti ja perustelematta yksittäisiä ratkaisuja. Toki terveelliset elämäntavat ovat voineet jollain työntekijällä vaikuttaa henkilökohtaiseen pisteytykseen.
Entäpä ratkaisut rekrytoinnin yhteydessä? Harkittaessa palkkausta kahden saman pätevyyden ja saman ikäisen henkilön välillä, tulisiko työnantajan valita kasvoiltaan harmaa ja pyöreähkö hakija vai pitkänmatkanjuoksijan oloinen hakija?
Palataksemme tuohon alkuperäiseen kysymykseen, tulisiko terveellisten elämäntapojen olla osin palkkausperusteena vai ei, ei liene tyhjentävää vastausta. Toisaalta pitää kunnioittaa työntekijän oikeutta yksityisyyteen ja toisaalta pohtia sitä, kenen vastuulla on ohjaaminen terveellisten elämäntapojen suuntaan. Vai kannattaako koko terveellisiä elämäntapoja tarkastella osana työelämää? Eikö terveyden kannalta merkittävimmät ratkaisut tehdä kokonaan muulloin kuin työajalla?