Otto ei olisi halunnut nähdä äitinsä Marian ottavan aurinkoa Mustaniemen pihalla maha paljaana. Raskaus oli elokuulle tullessa pyöristänyt mahan pinkeäksi, ja vatsaan tatuoitu sinivihreä kissa oli levinnyt ja selästään köyristynyt kuin olisi karvat pystyssä uhannut lähestyvää koiraa. Muutenkin Otto oli vältellyt ajattelemasta tulevaa sisaren tai veljen syntymää, koska asiaan liittyi hankalia mielikuvia. Oliko niiden pakko, tuonikäisten? Isä Aro, ortodoksipappi, oli taas omissa menoissaan. Saattoi olla kaukanakin, koska seurakunta oli laaja.

Onneksi pystykorva makasi varjossa vatsa viileän kiveyksen päällä ja sitä saattoi mennä rapsuttamaan. Jotain tehdäksen Otto meni vielä aittaan ja löysi sieltä vanhan kaukoputken ja sen jalustan. Viimeksi sillä oli pari vuotta sitten katseltu kuun vuoria ja Virmasveden selän yli näkyvää Muuraismäen linkkitornia. Kai putki toimisi vielä nytkin. Sillä näkisi tarkasti Maljalahteen, mitä siellä puuhataan.

Huvimajasta oikealla huussin vieressä oli paikka, johon kaukoputken saattoi huomaamatta sijoittaa. Oksien välistä näkyi tarkalleen Maljalahden vasen sivusta ja pieni osa rakennelmia. Mitään ei näyttänyt olevan tekeillä sillä alueella, jonne saattoi nähdä. Varsinaisen huvilan jatkeena oleva kahteen tasoon rakennettu pienempi rakennus oli jo viikkoja ollut valmiina.

Kotitalon alapuolella tiellä näytti pyöräilevän joku Kuottuuseen päin ja pysähtyi kyltin eteen. Sehän oli Lili kukkamekossaan, nainen jota poikasetkin tiesivät sanoa kullihavukaksi. Muutenkin oli Kuottuun niemen tienoilla liikkunut viime kuukausina epätavallisia kulkijoita, marjastajia ennen marjojen kypsymistä ja yksi eksynyt suunnistaja. Tämä oli etsinyt aivan toisaalla olevaa kiintorastia ja olisi ilman Oton opastusta mennyt Kuottuuseen.

Kylällä kerrottiin, että kaikenlaisesta tekniikasta innostuneet Mikkosen pojat olivat hankkineet dronen, minikopterin, jonka kameralla pystyy kuvaamaan etäältä katveessa olevia asioita. Pojat olivat kuvanneet kaikenlaista ja viimein ohjanneet veneestä käsin dronea Kuottuunniemen toiselta puolen Maljalahden kohdalta. Kuvaa lahdesta oli tullut muutamien minuuttien ajan, mutta kun pojat olivat laskeneet korkeutta tarkemmin nähdäkseen, kuva oli hävinnyt. Koska laukauksen ääni tuli heti perään, pojat tiesivät, että drone oli ammuttu alas.

Oliko dronen alas ampuminen laillista, sitä ei kukaan tiennyt. Ei myöskään sitä, oliko laillista vakoilla ja kuvata ihmisiä heidän yksityialueellaan. Niinpä kukaan ei loppujen lopuksi nostanut asiasta haloota.

Illalla koko oma porukka oli koolla huvimajalla. Tarkoitus oli grillata ja syödä yhdessä, mutta eikös tullut paikalle Paavo, jonka tavallisesti löysi kylän ainoasta kaljakapakasta. Onko se tulossa viinaa kyselemään, vaikkei ole täältä ennenkään saanut, Leo arvaili, kun näki Paavon nousevan pitkulainen kassi mukanaan rinnettä huvimajalle.

Paavo kertoi ääni väristen isänsä neljäkymmentä vuotta sitten tapahtuneesta kuolemasta, kyseli sitten, oliko Leolla myytävänä tämän tekemiä haukivaappuja. Entä olisiko viinaa? Ei ollut vaappuja eikä viinaa yli oman tarpeen. Vielä Paavo kyseli, mitä Kuottuussa tapahtuu.

Paljonkin Mustaniemessä Kuottuun tapahtumista tietysti tiedettiin, mutta raporttia ei haluttu antaa, koska Paavon puheet yleensä levisivät muuntuneina versioina. Kohta tämä oli jo menossa huussiin kassi mukanaan, mutta Leo nappasi hihnasta kiinni ja kysyi, miksi laukku oli otettava mukaan. Paavo sanoi, että laukussa oli kiikari, ja tunnusti kohta, että se oli kiväärissä kiinni, kun se oli siitä työläs irrottaa, uudelleen kiinnittää ja sitten vielä kohdistaa.

Myöhemmin illalla Paavon lähdettyä kuului Maljalahden suunnalta tunteikasta sellon soittoa. Maria arveli, että se oli Tsaikovskia.

Jatkuu ensi viikolla

Kirjoittaja:
Veikko Happonen